Historiallinen metodologia koostuu joukosta menetelmiä ja tekniikoita, joita historioitsijat käyttävät käsittelemään ensisijaisia lähteitä ja muita todisteita (arkistointi, arkeologinen jne.), Jotka auttavat tutkimaan aikaisempia tapahtumia, joilla on merkitystä ihmisyhteiskunnalle. Tämän tyyppinen tutkimus yrittää rekonstruoida menneisyyden mahdollisimman objektiivisesti ja täsmällisesti.
Kun historioitsija tutkii, hänellä on oltava käytettävissään runsaasti tietoa, kerätä suurimman datamäärän ja erityisesti osaavat hallita menetelmän tutkinnan. Sen päätavoitteena on tuottaa konkreettisia, totuudenmukaisia ja puolueettomia tuloksia.
Tarinan metodologia käsittää kolme vaihetta:
Heuristiikka vastaa dokumenttilähteiden sijainnista ja kokoamisesta.
Kritiikki viittaa löydettyjen tietojen analysointiin ja arviointiin. Tämä on kenties yksi tutkinnan tärkeimmistä vaiheista; tutkijan on oltava hyvin varovainen analysoiden käyttämiään lähteitä, koska jotkut asiakirjat voivat olla vääriä.
Lopuksi on olemassa synteesi ja esittely, se liittyy oikeaan tapaan yhdistää löydetty tieto. Sen tulisi sisältää ongelman selvitys, käytetyn dokumentaation tarkastelu, hypoteesien muotoilu, menetelmät, joita käytettiin sen testaamiseen, ja saadut tulokset.
Historiallisen metodologian käyttämät tutkimuslähteet ovat:
Ensisijaiset lähteet (todistukset ihmisistä, jotka olivat läsnä historiallisissa tapahtumissa, todelliset esineet, joita käytettiin aiemmin ja jotka voidaan tutkia oikein, historiallisen tutkimuksen perusmateriaalit.)
Toissijaiset lähteet (aikakauslehdet, päivittäiset tietosanakirjat jne.)
Puolalaisen historioitsijan Jerzy Topolskin mukaan on olemassa kolmen tyyppisiä menetelmiä, joilla viitataan eri ajatusalueisiin:
Historiallinen käytännöllinen metodologia viittaa deduktiomekanismien (kaaviot, periaate jne.) Ja kaiken muun tyyppisen päättelyn tyyppiin, jota käytetään tieteen aiheuttamien ongelmien ratkaisemiseen.
Apragmaattinen historian metodologia: se on yksi, joka on vastuussa historioitsijoiden työn tuloksista ja heidän tekemiensä lausuntojen sekä historiallisten yleistysten, lakien ja kertomuksen käsitteen tutkimiseen.
Objektiivinen historian metodologia: sen tehtävänä on luonnehtia yleisesti historiatieteen mallina toimivaa kenttää siten, että se sallii erottaa tosi lausumat vääristä; antaa heuristiset ohjeet kyseisen maaston analysointiin; antaa teoreettiset ehdot kyseisen alan tieteelliseksi kuvaukseksi.
