Ius Soli, latinasta, tarkoittaa: "oikeus maahan", johon tämä voidaan tulkita oikeukseksi olla tietyssä paikassa. Toisin kuin Ius Sanguini, Ius Soli sallii maahanmuuttajien kotouttamisen tietyssä maassa, ja he voivat elää normaalia elämää kuten muutkin ulkomaalaiset. Tätä oikeudellista ilmaisua käytetään yleisesti useiden maiden oikeusjärjestelmissä, jotka voivat myöntää kansalaisuuden henkilölle tai henkilölle sillä perusteella, että he ovat syntyneet kyseisellä alueella tai lainkäyttöalueella, huolimatta vanhempien kansalaisuudesta, kansalaisuudesta tai maahanmuuttotilasta.
Yleisesti voidaan sanoa, että ius soli on periaate, jonka maat, jotka yleensä ja historiallisesti vastaanottavat maahanmuuttajia, omaksuvat ja edistävät ulkomaalaisten integroimiseksi tai integroimiseksi ja tietyissä tapauksissa kyseisen maan väestön lisäämiseksi. Näille kansoille, jotka hyväksyvät tämän periaatteen ja omaksuvat kyseisen oikeuden, on tunnusomaista oleminen demokraattisina, vapaasti ajattelevina valtioina ja melkein aina vähäisillä tai olemattomilla rodullisilla ennakkoluuloilla.
Toisaalta kansoille, jotka tukevat ius sanguinisia yksinomaisena periaatteena tai kriteerinä kansallisille kansalaisille, on tunnusomaista ulkomaalaisen täydellinen hylkääminen ja ne pyrkivät kaikin keinoin ylläpitämään rodun oletettua puhtautta estäen kaikin mahdollisin tavoin ihmisiä mainitun kansakunnan tai alueen ulkopuolella tulee osa tiettyä yhteisöä.
Vuonna 15 artiklassa Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus se esitetään yleismaailmallinen oikeus kansalaisuuteen; esimerkiksi Euroopassa käytetään ius solia Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan lisäksi puolestaan Espanja soveltaa sitä vain poikkeuksellisesti; muut Euroopan maat tukevat ius sanguinisia enemmän kuin kaikki. Latinalaisen Amerikan maissa, jotka suosivat maahanmuuttajien integroitumista alueilleen, ne soveltavat ius solia sekä Yhdysvalloissa ja Kanadassa
