Henkilöitä, jotka kulkevat muun maan kuin syntymämaan kautta, kutsutaan usein "ulkomaalaisiksi". Suuressa osassa maailmaa on välttämätöntä päästä tiettyyn kansaan, hallussaan joukko asiakirjoja, joiden kanssa voisi tulla laillisesti. Kuitenkin Euroopan unionissa, joka on Eurooppaan perustettu poliittinen yhteisö, jonka tavoitteena on yhtenäistää ja ohjata kunkin siihen kuuluvan maan toimeksiantoa, on mahdollista liikkua mantereen ympärillä vain maan virallisella henkilöllisyystodistuksella tai ilman aiempia viisumia koskevia menettelyjä. Tämä tunnetaan alalla nimellä "yhteisö ulkomaalainen", joka voi nauttia jäädä -no pidempi kuin yksi kuukausi- joka valtiossa, ilman tarvetta tehdä tilejä toimivaltaiselle hallintoyksikölle.
Tämän maahanmuuttoasetuksen vastakohta tunnetaan nimellä "EU: n ulkopuolinen ulkomaalainen". Tämä koskee kaikkia niitä Euroopan kansalaisia, jotka ovat maista, jotka eivät ole Euroopan unionin tai Schengen-alueen jäseniä (Saksa, Itävalta, Belgia, Tanska, Slovakia, Slovenia, Espanja, Viro, Suomi, Ranska, Kreikka, Unkari, Islanti, Italia, Latvia, Liechtenstein, Liettua, Luxemburg, Malta, Norja, Alankomaat, Puola, Portugali, Tšekki, Ruotsi ja Sveitsi), joka on yksi EU: n suurimmista saavutuksista, jossa näissä maissa syntyneet kansalaiset maat voivat tulla, lähteä ja liikkua niiden sisällä.
Päästäkseen johonkin näistä maista on myös välttämätöntä, että henkilö suorittaa joukon byrokraattisia prosesseja, jotka sopivat heidän lailliseen maahantuloonsa, kuten viisumin tai oleskelukortin hankkimisen.
