Rajoittaminen tai rajaaminen on rajojen piirtäminen, erityisesti vaalialueiden, osavaltioiden, läänien tai muiden kuntien osalta. Vaalien yhteydessä sitä voidaan kutsua uudelleenjaoksi, ja sitä käytetään väestön epätasapainon välttämiseksi piirien välillä. Vaikka oikeudenmukaisen rajaamisen varmistamiseksi ei ole kansainvälisesti sovittuja prosesseja, useat organisaatiot, kuten Kansainyhteisön sihteeristö, Euroopan unioni ja Kansainvälinen vaalijärjestelmien säätiö, ovat ehdottaneet suuntaviivoja tehokkaalle rajaukselle.
Kansainvälisessä oikeudessa vastaava kansallinen rajaus on prosessi, jolla laillisesti vahvistetaan ulkorajat ("rajat") valtiolle, jossa käytetään täydellistä alueellista tai toiminnallista itsemääräämisoikeutta. Joskus tätä käytetään viitattaessa myös merirajoihin, joita tässä tapauksessa kutsutaan merenkulun rajoiksi.
Maat rajaavat vaalipiirejä eri tavoin. Joskus ne perustuvat perinteisiin rajoihin, toisinaan alueen fyysisiin ominaisuuksiin, ja usein linjat vedetään alueen sosiaalisen, poliittisen ja kulttuurisen kontekstin perusteella. Tämä saattaa olla tarpeen tehdä missä tahansa vaalijärjestelmässä, vaikka se tehdään ensisijaisesti vaalijärjestelmän tai enemmistön puolesta.
Näillä rajojen rajaamisprosesseilla voi olla useita oikeudellisia perusteita. Usein, koska prosessilla voi olla voimakkaita vaikutuksia vaalipiireihin, rajaamisen oikeudellinen kehys on määritelty maan perustuslaissa. Demokratian ja vaaliavun instituutti (IDEA) suosittelee seuraavien tietojen sisällyttämistä tähän oikeudelliseen kehykseen:
- Tällaisen määrityksen taajuus.
- Kriteerit tällaisen määrityksen.
- Julkisen osallistumisen aste prosessiin.
- Lainsäätäjän, vallan oikeuslaitoksen ja toimeenpanovallan vastaavat roolit prosessissa.
- Viimeinen auktoriteetti vaaliyksiköiden lopullista määrittämistä varten.
Eri kansainväliset organisaatiot, mukaan lukien Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö, Euroopan laillisen demokratian komissio (Venetsian komissio), Kansainyhteisön sihteeristö ja Etelä-Afrikan vaalilaitos (EISA), ovat laatineet standardit. että sen jäseniä kannustetaan määrittelemään normeja, kuten puolueettomuus, tasa-arvo, edustavuus, syrjimättömyys ja avoimuus.
