Oikeusalalla oikeudenkäynti, joka tapahtuu, kun henkilö kuolee jättämättä testamenttia tai jos sellainen on, on mitätön, tunnetaan suolistona. Perintö ratkaistaan sitten lain nojalla hänen lähimmille sukulaisilleen. Tämä oikeudellinen termi on johdettu latinankielisestä sanasta "ab bowato", joka on sama kuin sanonta "ilman testamenttia".
Henkilön kuoleman jälkeen kaikkien omaisuutensa perillisiksi katsottujen sukulaisten on allekirjoitettava perillisilmoitus, on selvennettävä, että tätä menettelyä ei suoritettaisi, jos testamentti olisi ollut olemassa. Tämä prosessi on suoritettava notaarin edessä tai tuomioistuimessa, tämä riippuu perillisistä.
Ensimmäinen asia, joka on pidettävä mielessä, on perinnöllinen järjestys. Esimerkiksi jos vainajalla oli lapsia eli lapsia tai lapsenlapsia, edunsaajat ovat nämä. Jos jälkeläisiä ei ole, edunsaajina ovat vanhemmat tai isovanhemmat, ja jos heitä ei olisi, perillinen olisi puoliso.
Perinnöllisyysjärjestys jatkuisi, ellei ketään edellisistä ryhmistä olisi ollut olemassa, tässä tapauksessa perintö siirtyisi veljien tai veljenpoikien käsiin. Tämä menettely olisi kuitenkin hieman monimutkainen, koska kaikki menettelyt suoritettaisiin tuomioistuinten välityksellä.
Kuten jo selitettiin, kun vainaja jättää perilliset (lapset, lapsenlapset, vanhemmat, isovanhemmat, puoliso), prosessi on helpompaa, koska menettelyt suorittaa notaari. Mainitun notaarin on sijaittava samassa paikassa, jossa vainaja asui, eikä muualla. Perillisten ilmoituksen tekemiseksi riittää, että vain yksi asianomaisista osapuolista (laillisen perintöoikeuden omaava henkilö) ilmestyy, muiden mahdollisten perillisten ei tarvitse olla läsnä.
Ilmestyvän henkilön mukana on oltava kaksi todistajaa, samalla tavoin kuin heillä on oltava kuolintodistus ja kuolleen henkilötodistus sekä perillisten syntymätodistukset.
Jos ei ole suoria perillisiä, tilanne on hiukan monimutkaisempi, ja veljet tai veljenpojat olisivat vastuussa menettelyjen suorittamisesta tuomioistuimessa. Tämäntyyppiset menettelyt ovat yleensä hieman kalliita, ja asianajajan yhteistyö on välttämätöntä kaiken nopeuttamiseksi. Asianomaisten osapuolten on lähetettävä joukko asiakirjoja, joista mainittakoon: kuolintodistus, todistus viimeisen tahdon tekemisistä ja siviilirekisterin todistukset. Tämän lisäksi heidän seurassaan on oltava kaksi todistajaa, jotka todistavat olevansa vainajan sukulaisia.
