Sana kenkä tulee turkkilaisesta "zabatasta". Kuninkaallisen akatemian määritelmän mukaan kenkä on jalkine tai tossu, jonka korkeus ei ylitä nilkkaa. Toisin sanoen kenkä on vaatekappale, jota ihmiset käyttävät suojaamaan jalkojaan kävellessään tai suorittamaan erilaisia tehtäviä, mutta sen lisäksi niitä käytetään tällä hetkellä koriste-elementtinä. Perinteisesti muinaisina aikoina kengät valmistettiin nahasta, puusta tai kankaasta, mutta vuosien mittaan ne vaihtivat materiaalit kumiksi ja muoviksi.
Kenkien historia juontaa juurensa vuoteen 7000 eKr Yhdysvalloissa, josta löytyi ensimmäinen kenkä, pikemminkin sandaali, mutta vasta 3500 eKr alkoi käyttää nahasta tehtyjä kenkiä. Näiden ensimmäisten jalkineiden mallit eivät olleet lainkaan monimutkaisia, ne olivat vain nahkaisia "jalkalaukkuja" suojaamaan jalkoja kylmältä, kiviltä ja roskilta. Mutta keskiajalta kenkiä alettiin valmistaa eri materiaaleista, jotta jalka olisi parhaimmillaan. Seitsemästoista vuosisadalle mennessä kenkä Euroopassa oli synonyymi aatelistolle, ja monet taiteilijat loivat mestareilleen uusia ja erilaisia tyylejä; lopulta 1900-luvun puolivälissäTeknologisen kehityksen ansiosta he alkoivat luoda näitä kenkiä muun tyyppisillä materiaaleilla.
