Itsekäs geeniteoria on zoologin ja evoluutiobiologin Richard Dawkinsin julkaiseman tekstin otsikko, joka puhuu evoluutioteoriasta. Tämä teoria muotoiltiin vuonna 1976 julkaisemalla tämä teksti. Siinä näet, kuinka kirjoittaja yrittää selittää, miten geenit todella ovat, eivät ihmiset tai lajit, jotka luonne valitsee.
Vaikka tämä teoria ei muuta lainkaan jo vakiintunut käsite evoluution se saatettava huomioon periaate idea, joka ymmärrettiin ja että oli syvästi tutkittu (ottaen huomioon hyvät ja huonot puolensa), jonka tiedeyhteisön joka on joissakin suhteissa hylännyt sen ja toisissa on hyväksynyt sen.
Nykyään, kun yritetään selittää evoluutiota, on mahdotonta olla koskematta geenien aiheeseen. Dawkinsin muotoilema teoria osoittaa, että juuri geenit ovat saaneet aikaan organismin kätevän vastauksen ympäristöön. Tämä evoluutioteorialle annettu geneettinen panos oli välttämätön, jotta pystytään selittämään tietyt fyysiset ja käyttäytymisominaisuudet, jotka kehitettiin aikaisempien teosten kautta, kuten Darwinin muotoileman lajien teoria. Täällä hän sanoi, että vain sopivin organismi oli se, jolla oli mahdollisuus jättää jälkeläisiä. Itsekäs geeniteoria sanoo kuitenkin, että vain sopivimmat geenit ovat vastuussa siitä, että kohde jättää jälkeläiset, mikä on täysin totta.
Dawkins yrittää määritellä geenikonseptin uudelleen määrittelemällä sen periytyväksi yksiköksi, joka kykenee tuottamaan yhden tai useamman spesifisen vaikutuksen. Nämä geenit hyödyntävät organismeja voidakseen levitä väestön keskuudessa ja siten pystyä varmistamaan niiden siirtymävaiheen jatkumisen yksilön ulkopuolella.
Dawkins käyttää retorista hahmoa, tässä tapauksessa metaforaa, kun hän viittaa itsekkäisiin geeneihin, yrittäen saada lukijan omaksumaan tiedot helpommin, mitä hän voisi saavuttaa, koska teoria oli erittäin suosittu yleisönsä keskuudessa, missä useimmat eivät olleet tutkijoita
