Ay on liike ja samaan aikaan järjestelmä, jonka avulla Työntekijöiden edustusta kautta toimielin kutsutaan liiton. Tämän liikkeen tarkoituksena on optimoida työntekijöiden tilanne työmarkkinoilla. Tästä syystä sen johtajat vastaavat yksityiskohtaisesta suunnittelusta ja suunnittelusta, neuvotteluista valtion työvoimaviranomaisten ja yritysten kanssa, jotta saada parannuksia työelämässä, kuten korotetut palkat, työajan lyhentäminen, parempi sosiaalinen suojelu mm.
Ei ole epäilystäkään siitä, että unionismi on ollut yksi tärkeimmistä saavutuksista, jotka kaikkien talouden alojen työntekijät ovat saavuttaneet teollistumisen asettamisen jälkeen työmarkkinoille, koska unionismi tuli järjestykseen ja vaativat työntekijöiden oikeuksia teollisen vallankumouksen jälkeen ja työnantajat väärinkäyttivät heidän tehtäviensä tehostamista.
Huolimatta tosiasia, että ay työ liittyy politiikkaan, sen ensisijainen tavoite ei ole asetettu edustamaan työntekijöitä poliittisesti koska ammattiliitot eivät ole poliittisia puolueita. Unionismin ajattelu piilee työntekijöiden luokan edun puolustamisessa työpaikalla.
Ammattiliittojen kehityksen osalta tämä liittyy teollistumiseen. 1800-luvun alkupuoliskolla työntekijät alkoivat järjestäytyä puolustamaan oikeuksiaan suurille teollisuudenaloille, mikä ei useista syistä ollut talonpoikien keskuudessa. Tällä tavalla alkoi muodostua se, mitä nykyään kutsutaan ammattiyhdistysliikkeeksi. Ajan myötä unionismin eri virrat alkoivat kehittyä. On ryhmiä kuuluvat ay jotka ovat lähellä hallituksen valtaa ja siten toimia suojarakennuksen että protestienettä työntekijät voivat harjoittaa harjoittelua massoissa, tarjoamalla työntekijöille pinnallisia parannuksia tällaisen tosiseikan välttämiseksi. Toisaalta on myös vallankumouksellisia näkökohtia, jotka ovat sen vuoksi valtion ja työnantajien vastaisia.
