Etymologisesti sana tukahduttaminen tulee latinankielisestä "repressionis" -merkinnästä ja viittaa sekä tukahduttamiseen että sen vaikutuksiin tarkoittaen mielivaltaista valtaa estää toiminnan toteuttaminen tai rangaista sitä, jos teko on jo suoritettu. Itse oleminen tarkoittaa kykyä ilmaista ajatuksia ja tunteita itsevarmalla tavalla, eli voimaa tuoda esiin se, mikä on sisälläsi, ilman sortoa.
Psykoanalyysissä sorto on sitä, mitä ihminen pitää tajuttomana, koska se vahingoittaa tai tuomitsee hänet. Se on suojakeino, jota henkilö käyttää tahattomasti välttääkseen kärsimyksiä, joten hän "unohtaa" tietyt näkemänsä, kuulemansa tai tekemänsä teot tai moraalittomat tai laittomat ajatukset; mutta silti ne esiintyvät yleensä unelmissaan tai tietyissä tekoissa, tunteissa tai reaktioissa, joita heidän on vaikea selittää.
Tukahduttaminen on puolustusmekanismi, joka koostuu toiveiden, tunteiden tai ajatusten karkottamisesta tajunnasta.
Freudille sorto oli strategia, jolla ei-hyväksyttävä henkinen sisältö saatettiin tajuttomaksi. Esimerkiksi henkilö, jolla on hyvin uskonnollisia ideoita, toisin kuin toinen henkilö, joka herättää seksuaalisen halunsa, ei välttämättä tunnista itsessään edes pienimpiä fysiologisia viestejä, joita hänen ruumiinsa hänelle lähettää.
Politiikassa sorto voi olla laillista (kun se on muotoiltu perustuslaissa) tai laitonta (valtion tai puolisotilaalliset joukot toimivat kunnioittamatta lakia ja tekevät rikoksia toiminnassaan). Yleensä sorron liittyy tietty määrä väkivaltaa.
Tukahduttamisen tavoitteena on estää ihmisryhmiä vahingoittamasta muiden aiheiden oikeuksia tai harjoittamasta laitonta toimintaa. Kun tukahduttaminen ylittää lailliset rajat, sortajat päätyvät itse laittomuuteen ja mitätöivät lailliset oikeudet, kuten sananvapaus tai mielenosoituksen vapaus.
Seksuaalinen tukahduttaminen voi olla tahatonta tai tajutonta, joka liittyy tähän tajuttomaan tukahduttamiseen, joka aiheuttaa syyllisyyden tunteen; tai se voi olla uskonnollinen tai eettinen, ja näissä tapauksissa vapaaehtoinen tai vaatimus moraalisesta tai uskonnollisesta auktoriteetista, joka voi olla sama kuin niiden maiden politiikka, joissa uskonnollisia lakeja sovelletaan oikeusnormeina.
