Lunastuksen yhteydessä se viittaa olosuhteisiin, joissa aiemmin omistettu esine ostetaan takaisin. Tämä määritelmä alkaa termin etymologisesta alkuperästä, joka löytyy latinankielisistä sanoista "re" (jälleen) ja "émere" (osta). Uskontojen sisällä lunastusta pidetään yhtenä kaikkien oppien tärkeimmistä näkökohdista; sitä tulkitaan kuitenkin eri tavoin. Esimerkiksi kristinuskossa on elintärkeää antaa "looginen" merkitys heidän uskomustensa tarkoitukselle, lävistäjän (joka lunastaa) ja lunastetun (joka on lunastuksen kohde) välissä.
Termin historiallisten käyttötapojen mukaan lunastusta on käytetty orjuuden poistamisesta. Aikoina, jolloin tämä järjestelmä oli vielä voimassa, orjat voisivat ostaa vapautensa maksamalla tietyn summan rahaa tai suorittamalla tietyn vuoden työn; joissakin tapauksissa muut ihmiset olivat vastuussa tämän velan maksamisesta. On huomattava, että myös näiden toimien ansiosta lunastusta pidetään myös prosessina, jossa henkilö vapautetaan kärsimyksistä, raskaasta taakasta tai kivusta.
Kristillisyydessä lunastus on teko, jossa Jeesus uhrasi itsensä ihmisten puolesta yrittäen pelastaa heidät kuolemasta ja antaa heille vapaan pääsyn taivaaseen. Alkuperäisen käsityksen mukaan messiaan kuolema olisi Jumalan väittämä maksu vapauttaa ihmiskunta kauheasta kohtalosta. Pian uskonto pyörii tämän tosiasian ympärillä, jonka useat profeetat olivat ennakoinut, kuten raamatussa selitetään.
