Se alkoi tietysti Freudista. Psykoanalyysi viittaa sekä teoriaan mielen toiminnasta että hoitomuotoon. Viime vuosina molemmat ovat antaneet tien perinteisemmille, tutkimuslähtöisemmille lähestymistavoille, mutta psykoanalyysi on edelleen kukoistava ala.
Usko tajuttoman fantasian, seksuaalisten halujen (libido, peniksen kateus, edipaalikompleksi) ja unelmien ensisijaisuuteen ovat heiluneet. Mutta Freud tunnisti myös henkiset perusliikkeet, kuten siirtyminen, projektio ja puolustuskyky, ja osoitti, miten ne vääristävät toimintaamme. Laajennettuun itsetutkintaan perustuvana hoitona psykoanalyysi on kehittynyt hiljaisen stereotypian ulkopuolella.
Psykoanalyysin perusti Sigmund Freud (1856-1939). Freud uskoi, että ihmiset voidaan parantaa parantamalla tiedostamattomat ajatuksensa ja motivaationsa ja saamalla siten käsityksen. Psykoanalyyttisen terapian tavoitteena on vapauttaa tukahdutetut tunteet ja kokemukset, eli tehdä tajuton tietoiseksi. Vasta saamalla katartinen kokemus (eli parantuminen) henkilöä voidaan auttaa ja "parantaa".
- Psykoanalyyttiset psykologit näkevät psykologisten ongelmien juurtuneen tajuttomiin mieliin.
- Ylimääräiset oireet johtuvat piilevistä (piilotetuista) häiriöistä.
- Tyypillisiä syitä ovat ratkaisemattomat ongelmat kehityksen aikana tai tukahdutettu trauma.
- Hoito keskittyy tukahdutetun konfliktin tuomiseen tajuntaan, jossa asiakas voi käsitellä sitä.
Kuinka voimme ymmärtää tajuton mieli?
Muista, että psykoanalyysi on sekä terapia että teoria. Psykoanalyysiä käytetään yleisesti masennuksen ja ahdistuneisuushäiriöiden hoitoon. Psykoanalyysissä (terapia) Freud asettaisi potilaan sohvalle rentoutumaan, ja hän istui heidän takanaan tekemällä muistiinpanoja, kun he kertoivat lapsuuden unelmistaan ja muistoistaan. Psykoanalyysi on pitkä prosessi, joka edellyttäisi monia istuntoja psykoanalyytikon kanssa.
Puolustusmekanismien luonteesta ja tajuttomuudessa toimivien determinististen voimien kyvyttömyydestä johtuen psykoanalyysi on klassisessa muodossaan pitkä prosessi, johon sisältyy usein 2–5 istuntoa viikossa useita vuosia.
Tässä lähestymistavassa oletetaan, että oireiden vähentäminen yksinään on suhteellisen merkityksetöntä, jos taustalla olevaa konfliktia ei ratkaista, lisää neuroottisia oireita yksinkertaisesti korvataan. Analyytikko on yleensä "tyhjä ruutu", joka paljastaa hyvin vähän itsestään, jotta potilas voi käyttää suhteessa olevaa tilaa työskennellessään tajuttomana ilman ulkopuolista häirintää.
Psykoanalyytikko käyttää erilaisia tekniikoita kannustamaan potilasta kehittämään ideoita käyttäytymisestään ja oireiden merkityksistä, mukaan lukien mustepisteet, parapraksit, vapaa assosiaatio, tulkinta (mukaan lukien uni-analyysi), resistenssianalyysi ja siirtymisanalyysi.
