Sanaa nekrologia käytetään merkitsemään kuolleiden rekisteröintiä, ja se on johdettu latinankielisestä sanasta "obitus", joka tarkoittaa "kuollutta", josta "obituarius" on johdettu "suhteessa kuolleisiin".
Kuolleiden luettelon laatiminen on yleistä päivittäisen sanomalehden ilmoituksena, jotta kuolleen paikallisyhteisölle ilmoitetaan sinä tai edellisenä päivänä, jotta kuolleen tuttavat ja / tai heidän perheensä voivat lähettää surunvalittelunsa tai seurata kuolleen kanssa paikka, jossa se lepää ikuisesti. Kuolemien, massojen ja muiden kunniamerkkien vuosipäivät ilmoitetaan myös sanomalehdissä, jotka tehdään niiden muistoksi, jotka eivät enää ole elävien joukossa. Yleensä on erityinen osasto, jota kutsutaan nekrologeiksi, nekrologeiksi tai hautajaisilmoituksiksi.
Tietoihin voidaan liittää myös katsaus siihen, kuka kyseinen henkilö oli elämänsä aikana, mitä hän teki, minkä perheen hän loi ja mistä hän erottui, voidakseen muistaa hänet jollakin tavalla ja hänen ansioistaan, huomauttaen, että hänen kulkemisensa läpi Maanpäällinen elämä. Tätä kutsutaan nekrologiksi tarkassa merkityksessä.
Nekrologeja tehdään myös hallinnollisiin tarkoituksiin, jotta heillä olisi kirjaa kuolleista sekä seurakunnissa (seurakunnan kirjoissa) että julkisissa laitoksissa, jotta heillä olisi mahdollisuus valvoa uskovia, jotka eivät enää osallistu ensimmäiseen tapaukseen; ja niistä, jotka eivät tallenna tai osallistu vaalitapahtumiin, muun muassa julkista elämää edistäviin tapahtumiin.
Tällä hetkellä sosiaalisista verkostoista, etenkin Twitteristä, on tullut ihanteellinen tila, jossa kuka tahansa Twitter-käyttäjä julkaisee yleensä kuuluisan henkilön kuoleman, ja tietysti näiden verkostojen osoittaman nopeuden ja levityksen, upea tapa ne saavat sen tavoittamaan jopa viralliset tiedotusvälineet, jotka eivät tarkista sitä ja julkaisevat sen.
Massojen juhlissa on yleistä, että pappi mainitsee tietyllä hetkellä äskettäin kuolleet ja tietysti siihen kirkolliseen yhteisöön kuuluvat, jotka olivat aktiivisesti mukana tai jotka olivat perheenjäseniä. Uskonnolliset pyytävät loput sielustaan ja myös sukulaisiaan, jotta he voisivat tulla tuskasta ja tuntea olonsa enemmän mukana.
