Obeliski on neliönmuotoinen pylväs, joka kapenee noustessaan, kunnes se saavuttaa pään, jota kruunasi pieni pyramidi nimeltä pyramidi, joka alun perin tehtiin aina kullasta tai pronssista, mikä heijastaa auringon säteet, koska alun perin obeliskit liittyivät tähtemme yhteydessä olevaan jumalan palvontaan.
Obeliskien alkuperä ja merkitys voidaan jäljittää Egyptin kulttuuriin, jossa niitä alettiin käyttää. Tuolloin muistomerkin sivut veistettiin hieroglyfeillä, jotka osoittivat, että farao oli pystyttänyt sen, mikä oli sen jumalan nimi, jolle se oli omistettu ja mikä oli sotilaallinen tai poliittinen tapahtuma, jolle se pystytettiin. Siksi obeliskien uskotaan syntyneen viidennessä Egyptin dynastiassa, noin 2494 eKr. 345 eKr. Ja hänet kasvatettiin palvomaan ensisijaisesti Amun Ra: ta, Baalia, Nimrodia ja erilaisia jumalia, jotka ovat ajan myötä liittyneet Tähtikuninkaaseen.
Toisaalta obeliskit ovat myös selvästi seksuaalisia symboleja, koska fallos, miesten lisääntymiselin, tunnistettiin myös (kuten Aurinko) elämän symboliksi ja siten itse Aurinko-Jumalan symboliksi. Nykyään tämä on kaikkein yleisin ja jaettu tapa analysoida sen symboliikkaa, ja ymmärretään, että missä tahansa onkin obeliski, se on synonyymi voimalle, seksuaaliselle energialle ja maskuliiniselle voimalle.
Symbolismin lisäksi obeliskien käyttö nykyään kaupunkiemme arkkitehtuurissa johtuu muista syistä, jotka ovat päällekkäisiä ja täydentävät kenties pakanallista symboliikkaa ja sitä, että eliitimme palvovat samoja tuhansia vuosia kestäneitä jumalia. Muodostaan ja toiminnastaan johtuen obeliski on pohjimmiltaan sieppaus- ja emissiotorni, antenni, joka voi keskittää valtavat määrät energiaa alustastaan ja lähettää sen pisteestään johonkin muuhun paikkaan sen ympärillä. Tätä käyttävät nykyään tai antavat ne, jotka ovat suunnitelleet planeetan suuret kaupungit, tuntemalla pyhän geometrian ja / tai yksinkertaisesti kiinnittäen huomiota niihin, jotka muilta voimatasoilta ja mihin laittaa konkreettiset arkkitehtoniset muodot.
