Dialektinen materialismi on filosofia, joka perustuu välistä tiedon ja tavoitteen aineellisen maailman. Sen suurimmat edeltäjät olivat Karl Marx ja F. Engels.
Dialektista materialismia kutsutaan niin, koska se rakentuu materialismin ja dialektian biologiseen ykseyteen. Sitä pidetään materialistisena, koska se perustuu aineen tunnistamiseen maailman absoluuttiseksi perustaksi ja tietoisuuden huomioon ottamiseksi aineen erittäin jäsenneltyyn kuuluvuuteen, sellaisena, joka koskee vain aivoja, objektiivisen maailman tajuttomana.. Sitä kutsutaan dialektiseksi, koska se myöntää maailman esineiden ja ilmiöiden maailmanlaajuisen linkin, samoin kuin sen liikkeet ja etenemisen siinä tapahtuvan sisäisen ristiriitaisuuden seurauksena.
Materialismi huomioi sosiaalinen olento paitsi kilpailunvastaiset ihmiselle vaan myös subjektiivisesti ottaen sen käytännön toimintaa historiallinen ja konkreettinen ihmisestä, tämä ajatus käytäntö antoi hänelle tieteellinen perusta hypoteesi tietämyksen, johon marxilaisuus saapui sosiaalihistoriallisesta näkökulmasta mietiskelevän materialismin epätarkan lähestymistavan sijasta, jossa ihmisten välinen yhteys pidettiin puhtaasti luonnollisena.
Dialektinen materialismi perustuu aineen tunnistamiseen ensisijaisuudella, jättämällä tietoisuuden toissijaiseksi osaksi ja pitämällä maailmaa liikkuvana aineena, se pitää myös tietoisuutta mielen toiminnana, toisin sanoen tietoisuus aikoo määrittää ulkoinen luonnollisen ja sosiaalisen olemassa olevan ja kehitetyn aivoissa.
