Ekosysteemeissä vuorovaikutus voi syntyä saman lajin alkuaineiden välillä, ylläpitämällä samaa ruokavaliota tai jakamalla sama ympäristö, tällaista vuorovaikutusta kutsutaan lajin sisäiseksi. Vaikka suhdetta esiintyy kahden eri lajin välillä, sitä kutsutaan lajikohtaiseksi ja se on se, joka on peräisin kasvien ja hyönteisten välillä.
Lajikohtaiset vuorovaikutukset (saman lajin elementit) voivat olla väliaikaisia tai määrittelemättömiä, tällainen vuorovaikutus voi olla suotuisaa, jos mukana olevien organismien välillä on yhteistyötä, jonka tarkoituksena on saada ruokaa ja suojella lajeja ympäristöriskeiltä (kylmä, lämpö, saalistajat, muun muassa).
Toisaalta interspecifiset vuorovaikutukset (eri lajien elementit) ovat tärkeitä, koska ne suosivat järjestelmän jäsentämistä.
Vastaavasti ekosysteemissä on myös muita vuorovaikutustyyppejä, joista osa on:
Neutralismi: se on se, joka on peräisin kahden lajin välillä, sille on ominaista, koska kumpikaan osapuolista ei saa hyötyä eikä vahingoitu.
Keskinäisyys: tämä vuorovaikutus antaa eri lajeille yksilöille mahdollisuuden hyötyä ja parantaa biologista kapasiteettiaan.
Symbioosi: se on se, joka syntyy kahden tai useamman lajin välillä, pakollisella tavalla ja jossa kaikki hyötyvät elintärkeästä kehityksestään. Symbioosiin osallistuvia organismeja kutsutaan symbionteiksi.
Helpottaminen: on sellainen, jossa ainakin yhtä lajeista suositaan.
Predation: se on yksi, jossa yksi laji saa kiinni ja ruokkii toista. Yksilö voi olla saalistaja useille lajeille ja olla saalis muille. Tällainen vuorovaikutus saalistajien ja ekosysteemin välillä on tärkeää, koska saalistajat pitämällä lajin yksilöiden määrää hallittuna suojaavat ekosysteemiä epätasapainolta. Esimerkiksi kotka ruokkii hiiriä ja nämä puolestaan joitain kasveja.Jos tämä saalistaja kuolee sukupuuttoon, jyrsijäpopulaatiota ei voida vähentää, mikä vähentäisi kasvipopulaatiota.
Parasitismi: Tällaisessa vuorovaikutuksessa yksi laji on suosittu ja toinen ei; yleensä loinen on pienempi kuin isäntä. Se on prosessi, jolle on tunnusomaista se, että laji lisää kykyään selviytyä käyttämällä muita lajeja tarpeidensa täyttämiseen.
