Tämä on termi, jota käytetään usein kreikkalaisessa mytologiassa, kuvaamaan paikkaa tai valtakuntaa, joka löytyy maan alla ja jonka kuningas on jumala Hades, tälle paikalle on useita tunnusomaisia osia, tärkeimpien joukossa on tärkeää korostaa Tartaruksen (paikka, jossa titaanit ja muut hirviöt vangitaan), Asphodel Meadowsin läsnäoloa. On kuitenkin sanottava, että ajan myötä alamaailman esitys ja tulkinta on muuttunut suuressa määrin.
Klassisen kirjallisuuden alamaailma kuvattiin paikaksi, joka löydettiin maan rajoista, monet horisontin ulkopuolella, ts. Maailman lopussa, tämä on paikka, johon kuolleiden sielut viedään. Muinaisessa Kreikassa oli hyvin yleistä väittää, että tuossa kaupungissa oli useita paikkoja, jotka toimivat sen sisäänkäynteinä. Kuolleen sielun täytyi ylittää Acheron-joki käyttämällä Charonin proomua, joka laski kolikkoa noustessaan voidakseen kuljettaa heitä, se on tästä syystäettä kun henkilö kuoli, oli tapana laittaa kolikko vainajan kielen alle tai, jollei niin, molemmille silmäluomille, niille, joilla ei ollut rahaa, oli tarkoitus surra ns. preeriana. Kolmen pään Cerberus suojeli joen rantoja puolestaan sen lisäksi, että juuri hän esti sieluja poistumasta alamaailmasta tai eläviä pääsemästä sisään.
Alamaailman pääalueilta oli mahdollista löytää Asphodelin kentät, paikka, josta huolehtivien sankareiden sielut kärsivät. Henkilö, joka vastasi sielujen tuomitsemisesta tuomion saamiseksi, oli Hermes, jonka toteuttivat kuninkaat Aeacus, Minos ja jälkimmäisen veli Radamantis, tapauksissa, joissa lauseet olivat suotuisia sieluille, he palasivat Asphodelin kentät, kun taas pakanoiden sielut tuomittiin Tartaruksen polulle, kun taas tärkeiden tai sankarillisten ihmisten sielut siirrettiin Elyseeen.
