Se on hengellisen, kokemuksellisen ja kokeellisen tiedon ilmiö, jonka gnostikot (primitiiviset gnostilaisuuden kristilliset lahkot) ymmärtävät. Gnostikoille gnoosi on opetus, jonka avulla ihminen voi saada todellista tietoa itsestään ja ympäröivästä maailmasta.
Se on pohjimmiltaan käytäntö, jolla itsessään ei ole monimutkaisia teorioita tai lähestymistapoja, ja se perustuu suoraan kokemukseen. Sen periaatteet ajavat meitä tarkistamaan saamamme oppitunnit tieteellisesti ja itse jättämällä syrjään dogmat ja uskomukset, mikä ei ole tieteellistä tai järkevää tietoa.
Mutta se ei ole perustiedot tai säännöllinen tieto mistä tahansa, toisin sanoen tieteellisestä tai rationaalisesta, mutta perinteisesti gnosis tarkoittaa eräänlaista hengellistä ja intuitiivista tietoa muun muassa jumaluudesta, Jumalasta ja siitä, että hän tiesi oikeaan aikaan olla mikä halutuimmat gnostikot tavoittamaan, kuten gnostilaisuuden seuraajia kutsuttiin.
Gnoosi elämäntapana, mystisenä filosofiana perustuu järkevään ja tieteelliseen käsitykseen maailmankaikkeudesta. Gnostilaisuus ilmenee kriisitilanteissa, sosiaalisissa ja henkisissä häiriöissä tärkeänä ideologisena virtana ihmiselle fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen ja hengellisen muutoksen aikaansaamiseksi, jolloin hän voi tuntea itsensä, tuntea omat virheensä ja virheet, jotka johtavat ennenaikaisesti vanhuuteen, hautaan, hajoamiseen.
Tämä viisaus löytyy Mithrasin, Eleusiksen, hermetiikan, Dionysoksen, Hekaten, Suuren äidin, Serapiksen, Cybeleen, Isiksen mysteereistä, myös orfismissa ja Pythagoreanismissa, egyptiläisissä ja tiibetiläisissä kirjoissa… Kun ihminen alkaa tarkkailla itseään tarkasti, siitä näkökulmasta, että hän ei ole YKSI, mutta monet, hän on ilmeisesti aloittanut vakavan työn sisäisen luonteensa puolesta.
Gnostilaisuuden kannalta se, että Kristus uhrasi itsensä ihmisten puolesta, ei vaaranna heidän pelastustaan, mutta ihmiset ovat sinänsä, saavuttaen jumalallisen gnoosin omin keinoin, jotka lopulta saavuttavat pelastuksensa ja ovat Jumalan vieressä. Vain gnoosin avulla saavutetaan hengen valaistus, joka johtaa pelastukseen.
Epäilemättä tämä on virta, joka sai kristillisen vaikutusvallan lisäksi vastauksia platonisesta filosofiasta ja myös itäisistä filosofioista.
