Se on kuollut alan opiskelua, kun pitää tiede, jossa henkilön persoonallisuuden piirteet määritettiin "lukeminen" kuoppia ja halkeamia kallossa. Saksalaisen lääkärin Franz Joseph Gallin kehittämä 1800-luvun ympärillä kurinalaisuus oli erittäin suosittu 1800-luvulla. Se kehitettiin alun perin vuonna 1796. Vuonna 1843 François Magendie viittasi frenologiaan "nykyajan pseudotieteeksi". Frenologinen ajattelu vaikutti kuitenkin 1800-luvun psykiatriaan ja moderniin neurotieteeseen.
Frenologia perustuu ajatukseen, että aivot ovat mielen elin ja että tietyillä aivojen alueilla on erityisiä toimintoja tai paikallisia moduuleja. Frenologit uskoivat, että mielellä on joukko erilaisia henkisiä kykyjä, ja jokainen tietty tiedekunta on edustettuna eri aivojen alueella. Näiden alueiden sanottiin olevan verrannollisia henkilön taipumuksiin ja tietyn henkisen kyvyn merkitykseen. Uskottiin, että kallon luun muotoinen sijoittaa erikokoisia näiden tiettyjen aivojen alueilla eri yksilöillä, joten henkilön kapasiteetti säilyy tietty persoonallisuuden piirre voitaisiin määrittää yksinkertaisesti mittaamalla alue kallon, joka ylitti vastaavan aivojen.
Persoonallisuusteorian historiassa frenologiaa pidetään edistyksenä neljän huumorin vanhasta lääketieteellisestä teoriasta. Sillä ei kuitenkaan ole ennustavaa voimaa, ja nykyaikainen tieteellinen keskustelu hylkää sen vuoksi sarlatanismin. Frenologia, joka keskittyy persoonallisuuteen ja luonteeseen, on erotettava kraniometriasta, joka on kallon koon, painon ja muodon sekä fysiognomian, kasvojen piirteiden tutkimus. Nämä tieteenalat ovat kuitenkin väittäneet kyvyn ennustaa persoonallisuus- tai älypiirteitä (esimerkiksi antropologian / etnologian aloilla).
Fonologisointi sisälsi lähinnä päänlukemia ja hahmojen analysointia sekä spekulaatioita tiedekuntien välisistä vuorovaikutuksista (joista puhuttiin ikään kuin itsekkäiksi homunculuksiksi, jotka etsivät omaa tyydytystään). Useimmat frenologit käyttivät paljaiden sormiensa kärkiä (Gall suositteli kämmenten käyttöä) toisessa päässä erottaakseen mahdolliset korkeudet tai merkinnät. Joskus jarrusatulat, Combe-frenologiset jarrusatulat, frenologian elementit. Niitä käytettiin mittanauhojen ja muiden instrumenttien mittaamiseen. Asiantuntija-frenologi tiesi paitsi pään kartografisen järjestelyn viimeisen frenologisen kaavion mukaanmutta myös jokaisen 35 outon elimen persoonallisuudet ja edut ja haitat (elinten määrä vähitellen kasvoi ajan myötä). Frenologit diagnosoivat myös temperamentin tai nöyryyden, unohtuneen komponentin.
