Kasvatusfilosofialle on ominaista, että se on filosofian haara, jossa käsitellään ihmisen kokemia koulutusprosesseja, koulutusjärjestelmiä, luokassa sovellettavia opetusmenetelmiä ja muita pedagogiikkaan liittyviä aiheita. Sen pääkohde on ymmärtää koulutusilmiön suhde ja miten se vaikuttaa yhteiskunnan toimintaan.
Yksi koulutusfilosofian suurimmista tuntemattomista asioista on päättämättömyys koulutuksen ja tiedon välittämisen välillä vastineeksi koulutukselle kriittisellä tavalla, kannustimena toimimiseen ja opiskelijan oppimiskyvyn kyseenalaistamiseen. Kuten tiedetään, ja mitä se tietää tietää, ovat myös käsiteltyjä aiheita ja problematisoivat edelleen koulutusfilosofiaa. Yksi väliintulijoista filosofeista filosofisen tekniikan käsitteellistämisessä, jota on noudatettava koulutusalalla, on Platon.
Platon toteaa yhdessä kirjoituksessaan, että perusasteiksi luokiteltu koulutus olisi rajoitettava luokkaan tai erikoistuneiden opettajien opastukseen 18 vuoden ikään saakka, jota seuraa kahden vuoden pakollinen sotilaskoulutus erityisesti miehillä ja korkeakoulutuksessa sitten henkilöille, jotka olivat akateemisesti päteviä. Jos peruskoulutus muodostaa sielun vastaamaan ympäristön ärsykkeisiin, korkea-asteen koulutus auttoi ihmisen sielua etsimään totuutta, jonka se havainnollistaa. Platonin aikaan sekä pojat että tytöt saivat samantyyppisen koulutuksen, opetus koostui periaatteessa musiikin käsittelystä vuorotellen liikunnan harjoittelussa, jonka lopullinen tavoite oli kouluttaaja sekoita ihmisten pehmeät ja vahvat ominaisuudet ja luo täysin harmoninen ihminen.
