Se on harvinaista käytäntöä, jossa henkilöltä riistetään yksityisomaisuus, hänen omaisuuden edut tai oikeudet, yleensä jokin alueellinen julkishallinto hyväksyy sen välttämättä ja tavoitteet, jotka se on harrastukset ovat sosiaalisen edun mukaisia tai yleishyödyllisiä, ja ne toteutetaan ennen korvausta. Tällöin voidaan sanoa, että pakollisen pakkolunastus on hallinnollinen voima, joka samaan aikaan on nousemassa tae omaisuutta asianomainen osapuoli.
Se on mekanismi, jonka hallinnon on saatava käsiinsä tavarat, joista voi olla hyötyä sen tavoitteiden saavuttamiseksi. Sitä pidetään kuitenkin kaikkein äärimmäisimpänä muotona vanhentumisen hallinnollisen toiminnan kannalta, koska se riistää toisen henkilön omistamasta perintöä tai oikeutta yhteisön edun hyväksi.
Kun käytetään termiä pakkolunastus, on tärkeää olla selvillä joistakin sen luontaisista osista, ja sitä on noudatettava tarkasti, koska muuten prosessi voidaan mitätöidä, ja koska se, jota säädellään on prosessi, jossa joukko takuita suuntaukset välttää mielivallan ja riistoa omaisuuden
On huomattava, että hallinnolla on oikeus ottaa asianomaiset panokset ja projekti vertailukohteeksi, mutta heillä ei kuitenkaan aina ole tarvittavaa tarkkuutta heidän puolellaan oleviin etuihin ja oikeuksiin, koska joka tapauksessa on tarpeen myöntää asianomaisen osapuolen puuttuminen asiaan ainakin saadakseen vahingonkorvauksen, joka riittää oikeudellisesta näkökulmasta. Pakkolunastuksen kohteena ovat edunsaaja, pakkolunastaja ja pakkolunastettu
Pakkolunastuksen aiheita ovat pakkolunastaja, edunsaaja ja pakkolunastettu. Lunastaja on puolestaan se, jolla on pakkolunastusvalta, jälkimmäinen on hallinnon ja sen määrittelemien organisaatioiden vastuulla. On huomattava, että pakkolunastukset voidaan toteuttaa vain valtion, kuntien tai autonomisten yhteisöjen päätöksellä
Edunsaaja on toisaalta henkilö, joka edustaa sosiaalisia etuja, toisin sanoen pakkolunastus on syy, joka saa pakkolunastetun omaisuuden tai oikeuden.
Lopuksi pakkolunastettu on tosiasiallisen oikeuden tai välittömien taloudellisten etujen haltija tai haltija, joka pakkolunastetaan, toisin sanoen, että henkilö, jolta puuttuu perintö tai oikeus, voi olla oikeushenkilö tai luonnollinen henkilö, Se voi olla jopa julkishallinto, kunhan se eroaa pakkolunastajan roolista.
