Euskera, joka tunnetaan myös nykyaikana nimellä Biskajalainen, on nimi, joka annetaan muulle kuin indoeurooppalaiselle kielelle, jota puhutaan joillakin Espanjan ja Ranskan alueilla, jotka yleensä löytyvät Biskajanlahden läheisyydessä.. Tätä pidetään erillisenä kielenä, sillä se on yksi harvoista Euroopassa tällä hetkellä puhuvista kielistä, joka ei laskeudu indoeurooppalaisesta haarasta, kuten suomenkielisten, unkarilaisten, virolaisten, georgialaisten, turkkilaisten ja maltalaisten kielillä. Euskera on ainoa läsnäoleva Länsi-Euroopassa.
Euskera, baskien kieli, on Euroopan mantereen vanhin elävä kieli. Tämän tosiasian vahvistaa suurin osa alueen kielitieteilijöistä, asiantuntijoista ja tutkijoista.
Epäilemättä tämä on elävä ja pitkäaikainen kieli, jonka alkuperää ei vielä tunneta. Erittäin tärkeät kielitieteilijät ja saman kaliipin historioitsijat puolustavat kantaa puolustaa uskoa siihen, että baski voi tulla suoraan heidän puhumastaan kielestä, noin 15000 vuotta sitten Altamiran, Ekainin tai Lascauxin luolien asukkaat. Sen pitkäikäisyys juontaa juurensa ainakin neoliittisen ajan aikoihin, tästä huolimatta on joitain todisteita, jotka johtavat ajattelemaan, että Euskeran alkuperä voidaan jäljittää jo paljon ennen tätä. On jopa todennäköistä, että baski on yksi niistä, jotka ovat vastuussa artikuloidun kielen syntymisestä.
Nykyään tämä baskinkieli on täysin integroitu koulutusjärjestelmään, johon kuuluu julkishallinto ja espanjalaisen yhteiskunnan jokapäiväisessä elämässä. Tämä johtuu siitä, että Espanjan perustuslaissa tunnustettiin vuonna 1978 tämän kielen virallinen asema. Ennen tätä ennakkotapausta baskien kieltä puhuttiin mieluiten maaseudulla, eikä sillä ollut kieliopillisia sääntöjä.
Vaikka Euskera eroaa täysin espanjalaisesta tai kastilialaisesta, katsotaan, että Euskeran vokaalikäytöllä on ollut vaikutusta espanjan kielen foneetiikkaan. Esimerkki tästä on joitain Euskeran sanoja, jotka on sisällytetty espanjalaiseen sanastoon, kuten harakka, coven, lehmänkello, liitutaulu jne.
