Uskonnollisessa kontekstissa Abraham edustaa kristillisyyden, juutalaisuuden ja islamin ikonisimpia ja tärkeimpiä hahmoja. Häntä pidetään Israelin perustajana. Hänen tarinaansa voidaan arvostaa pyhissä kirjoituksissa, erityisesti 1.Mooseksen kirjassa (lukujen 11 ja 25 välillä).
Aabrahamin tarina perustuu hänen sitoutumiseensa Jumalaan. Tämä sitoutuminen saa hänet lähtemään Mesopotamiasta, maasta, jossa hän syntyi, kodistaan, perheestään muuttamaan vaimonsa Saaran kanssa Kanaaniin, luvattuun maahan. Siellä hän asui nomadina. Kokenut hyvin nälkäisiä tilanteita hän päätti mennä Egyptiin ja palata sitten asettumaan Mamreen.
Jumala tarjosi Abrahamille luvatun maan hänelle ja kaikille hänen jälkeläisilleen, joita olisi yhtä paljon kuin maan päällä olevaa pölyä. Siihen aikaan Aabrahamin vaimo, Saara, ei ollut vielä kyennyt saamaan lasta, mutta Abraham onnistui saamaan yhden Hagarin kanssa, joka oli Saran orja.
Jonkin ajan kuluttua Jumala ilmestyi hänen eteensä ja lupasi hänelle, että hänen vaimonsa Sara antaa hänelle pian laillisen pojan. Mutta Jumala piti lupauksensa ja Abraham pystyi olemaan Iisakin isä 100-vuotiaana.
Raamatun lainauksissa sanotaan, että Jumala halusi testata Aabrahamin uskoa lähettämällä hänet uhraamaan oman poikansa Iisakin. Abraham hyväksyi käskyn ja päätti suurella tuskalla tarjota jälkeläisensä elämän, ja kun hän oli uhrilahjossa, Jumala vapauttaa hänet tällaisesta teosta osoittaen patriarkan valtavan kuuliaisuuden Jumalaa kohtaan.
Abraham on luku, jolla on suuri merkitys raamatulliselle pelastushistorialle, häntä pidetään juutalaisuuden isänä, joka edustaa oikeudenmukaisen miehen prototyyppiä, jota kaikki israelilaiset ylistävät. Heprealaiset profeetat mainitsevat Aabrahamin nimen aina juutalaisten vaikeimpina hetkinä muistuttaen heitä Jumalan ja Aabrahamin välisestä liitosta.
Katolilaisille Jumala perusti Aabrahamin kanssa todistusvoiman uskonnon maailmassa, ja Aabrahamin hahmo nähdään kaikkien uskollisten uskovien patriarkka.
